Ostopäätösprosessi vuosimallia 2010

Ajelin sunnuntai-iltana perheen kanssa taksikyydillä Siilinjärven juna-asemalta kohti Tahkoa. Lueskelin samalla uutisia kännykän kautta ja kuski ilmeisesti päätteli tästä minun(kin) olevan matkapuhelinmiehiä. Tämän johtopäätöksen tuloksena hän alkoi ylpeänä esittelemään uutta Nokia N900 -älypuhelintaan.

Matkan aikana käytiin tarkasti läpi puhelimen tärkeimmät ominaisuudet. Kuski esitteli (kyytiläisten ja oman henkensä kaupalla) erinomaisen viestien ketjutustoiminnon, 5 megapikselin kameran, tehokkaan ja luotettavan sovellusten käytön ja huippunopean selaimen. Heikkouksista käsiteltiin akun kesto (kovassa käytössä noin 1 päivä) ja multimediaviestien puuttuminen. Vastapalveluksena kerroin Spotify:sta, johon Mika (nimi paljastui, kun kuski vastasi lennosta toiseen puhelimeen) ei jostain syystä ollut törmännyt. Epäili tosin Nokian Ovi -palvelun ajavan saman asian.

Tämä klassinen suosittelu yhdistyi luontevasti muihin ostopäätösprosessiin vaikuttaneisiin tekijöihin. Päätöksenteko käynnistyi jo jokin aika sitten, kun eräs asiakkaani hehkutti samaista laitetta Facebook-päivityksessään. Nyt kävin heti mökille päästyäni vielä Googlen kautta katsomassa muutamasta blogista kommentit laitteesta sekä tiedot ominaisuuksista MikroPC:n sivuilta. Paras hintakin löytyi Hintaseurannasta ja Idesan lupasi toimittaa puhelimen kotiovelle 2 päivässä hintaan 538 euroa.

Käytännössä koko ostopäätösprosessi tapahtui siis tuotteen valmistajan kontrollissa olevien medioiden ulkopuolella. Toiset näkevät tässä peikon, toisille tämä ihmisten mediankäytössä tapahtuva muutos on valtava mahdollisuus. Kumpaan joukkoon itse kuulut?

www.maailmamuuttuu.fi / Panu

Nokia eteni pisteeseen "josta ei ole enää paluuta"

Nokia käytti digitaaliseen markkinointiin viime vuoden lopulla ensimmäistä kertaa rahaa enemmän kuin televisiomainontaan tai perinteiseen lehtimainontaan, kertoo Talouselämä.

Artikkelin mukaan Nokia upotti myyntiin ja markkinointiin viime vuonna kaikkiaan rahaa 3,9 miljardia euroa. Digimaailman osuus kokonaisuudesta oli vuoden kuuden viime kuukauden aikana 19,5 prosenttia. Vuoden 2008 alkupuolesta panostukset ovat lisääntyneet reippaasti yli sata prosenttia, vaikka yhtiön myynti- ja markkinointipanostukset kokonaisuutena ovat samaan aikaan supistuneet. 

Tarkoittaako tämä sitä, että "perinteiset" mediat voidaan nyt kuopata lopullisesti? Ei varmasti tarkoita. Voidaanko hyvä suunnittelu lopettaa ja luottaa digimedian itseisarvoiseen voimaan. Ei takuulla voida. Onko markkinoinnin tekeminen peruuttamattomasti muuttunut? Onhan se varma.

www.maailmamuuttuu.fi / Panu

MAINONTA IPAD-LEHDISSÄ

Löysin tämän hienon Smart Design -toimiston tekemän iPad-lehtidemon Vimeo-videopalvelusta. Sinänsä GUI-ei tunnu ihmeelliseltä, sillä video jo 4 kk vanha, ja olemme nähneet jo useita oikeita lehtiä väännetyn iPadille (yksi parhaista on muuten tämä Popular Mechanicsin versio. Smart Designin demossa esitetään myös interaktiivinen mainos, ja kuinka sellainen voisi toimia osana interaktiivisen lehden ostopolkua. Kun kohtaat "lehdessä" mainoksen, voit klikata sitä, lukea lisää, laittaa sen muistilistalle tutustuaksesi siihen myöhemmin tai laittaa sen suoraan ostoslistalle – jonka voisit lähettää omaan kännykkääsi. Tähän asti iPadeissa kohtaamani mainokset ovat olleet melko staattisia vailla moisia interaktioita. Mainostajille on helppo myydä pelkkä sama vanha printti uuteen mediaan, mutta ottaen kaikki ko. alustan mahdollisuudet huomioon, sellainen on suurta mahdollisuuksien ja rahan haaskausta. Haasteita on varmasti edessä myös suunnittelijoilla, joiden tulee miettiä yhtä mainosta varten idea, insentiivit, navigaatio ja ostopolku. Perinteisesti kaiken tämän tekemiseen digitaalisessa mediassa on tarvittu useampaa asiantuntijaa. Mainonnan nykysuunnittelijan onkin nykyään oltava, anteeksi ilmaisuni, holistinen – eli kokonaisvaltainen osaaja. Ja me kaikki tiedämme kuinka vaikeaa on oppia oman osaamisalueensa ulkopuolisia taitoja. Ajatelkaa jos rakas TV:mme toimisi jo näin! Kaksisuuntainen digiboxi in memoriam.

Samuli

Pukille piparia

Ajoin pitkästä aikaa autolla. Samalla tuli kuunneltua radiota. Spotifyn jälkeen ei ole ollut Peltsiä ikävä.

Metro FM -kanavalla verkkokauppa Kaalimato mainosti aikuisten leluja spotilla, jossa pukki vonkaa Marjukalta piparia. Vonkausta seuranneessa elintarvikealan mainostajan spotissa äiti ja tytär rakensivat piparilinnaa. Hivenen kiusallinen mainossijoittelu etten sanoisi.

Sama riski on tietysti myös muissa medioissa. Esimerkiksi hakusanamainokset päätyvät varomattomissa käsissä helposti mitä moninaisemmille sivuille. Into-Mobilen aikaan sivujemme kävijämäärä kasvoi eksponentiaalisesti, kun haalimme sinne huomaamattamme Googlen kautta kaikki mobiilipornon hakijat. Mobiilimarkkinoinnin palveluiden myyntiin kävijämäärän kasvu ei valitettavasti erityisemmin vaikuttanut.

Aikuisviihteen merkitystä mediankäytön muokkaajana ei muutenkaan sovi väheksyä. Yleinen arvio on, että porno ratkaisi aikanaan kilpailun VHS:n ja Betamaxin välillä. Sony kun ei halunnut kehittämänsä Betamax-tekniikan toimivan aikuisten viihteen jakelun välineenä. Suomessa taas esimerkiksi paljon parjatut pikavippipalvelut perustuvat käytännössä täysin aikuisviihteen jakeluun kehitettyyn tekniikkaan. Iän ja luottokelpoisuuden tarkistaminen kun on tärkeää myös sillä alueella.

Aikuisviihteen myynti otti joitain sitten rajuja taka-askeleita, kun alan ilmoittelu poistettiin sanomalehdistä. Ilman minkäänlaista mediaa on ilmeisen vaikea myydä jopa pornoa. Alan veteraanit eivät kuitenkaan jääneet ruikuttamaan. Johtopäätös oli, että tarvitaan oma media, jossa palveluita voidaan mainostaa vapaasti. Näin syntyi oma televisiokanava SexTV. Melko luovaa yrittäjähenkisyyttä "pojilta".

www.maailmamuuttuu.fi / Panu

Punavuoresta Riistavuoreen

Postiluukusta kolahti tuulahdus menneisyydestä - HKL:n painettu aikataulukirja. Selasin kirjaa läpi, mutta se tuntui aivan turhalta kapistukselta. Missä on reittihaku, joka kertoo nopeimman tavan päästä haluttuun paikkaan? Missä kartta, joka näyttää koko ajan nykyisen sijaintini ja etenemisen reitillä? Ja miksei kirjasta löydy tietoa siitä, voisiko matkan taivaltaa nopeammin kävellen?

Ennakkoluulojani testatakseni päätin tehdä aikamatkan menneeseen ja suoriutua kirjan avulla ilman nettiä Riistavuoren palvelukeskukseen ystävän varpajaisiin. Älä kysy miksi varpajaisia vietettiin vanhusten palvelutalossa.

Ensin piti selvittää missä palvelukeskus sijaitsee. Siitä ei tullut mitään. Kotoa kun ei enää löydy puhelinluetteloa. Osoite selvisi soittamalla ystävälle, joka löytyi kännykän kautta työmatkaltaan.

Kun osoite selvisi, piti löytää (nopein) kulkuväline. Aikataulukirjasta ei löydy osoitteisiin perustuvaa hakua, joten oli pakko selata bussilinjat yksitellen läpi (s. 38-43) ja selvittää mikä bussi vie Haagaan. Jouko, U-linjat ja paikallisjunat mukaanlukien vaihtoehtoja oli 154 kpl. Kulkuvälinettä olisi voinut myös hakea linjakartasta (avattava takasivu). Kuva alla kertonee kaiken tämän toimintatavan onnistumisen mahdollisuuksista.

 
Onneksi listan  alkupäästä löytyi bussi 41 (s. 104), joka näytti kulkevan Haagaan. Kun bussin pysäkkiluettelosta löytyi myös Riistavuori, en edes yrittänyt etsiä vaihtoehtoja bussille. Tämä siitäkin huolimatta, että Haagassa ilmeisesti on myös juna-asema.

Riistavuoren bussi oli tiedossa, mutta vielä piti selvitä kotoa Kamppiin. Onneksi bussi oli tuttu, 14B:n aikataulu löytyi sivulta 75. Lähtö Hernesaaresta klo 18.04, siitä keskimääräisen ajoajan kertovan listan (s. 76) mukaan 5 minuuttia Perämiehenkadulle ja siitä samaisen listan perusteella 6 minuuttia Kamppiin. Takaisin linjan 41 sivulle (s. 104) ja sieltä sopiva jatkobussi klo 18.19. Reitti löytyi, perille päästiin ja varpajaishumalakin tuli. Kätevää, eikö totta?

Tekstiin liittyviä linkkejä:

Joukkoliikenteen reittiopas netissä

Joukkoliikenteen reittiopas kännykässä

Kevyen liikenteen reittiopas

Google Maps

www.maailmamuuttuu.fi / Panu